Sarvikkokalloa kruunuksi Manalaan
Taljaa lautaksi majasta Tuonelaan
Metsästäjä oli jahtaava läpi elämänsä

Suden kuussa tai kultaisen kajossa
Valosta viis, tulenaan sydäntalvensa
Takoi ensin liekin
Sitten vei elämän
Tahtoi elämän pään

On sota sisällään
Kauriinmetsästäjällä
Perintönä isältään
Orion taivalmerkiltään

Ja kun tähtäimeen sai kruunupään
Aseensa pois päin käänsi
Hävinneenä jo metsään mennessään

Pois päin kääntyi
Hiljenneenä metsään mennessään

Jos kotiimme polkunsa johtaisi
Siellä jahtaaja levolle löytäisi
Monelle meistä ehjemmän elämän

Vaan ei petoa erota sarvistaan
Metsästäjä ei avaudu arvistaan
Soisin ääneensä kuulla jotta ymmärtäisin
Milloin saa taival pään