Eteisen ovea raapien
Palasi koirankyntinen
Olin kutsunut opasta
Halusin erästä seurata
Pyysin nyt vapauta
Minutkin tästä kivusta

Ole suruni kantaja
Äkkisuruni kantaja
Ole syvään painona
Äkkisyvään painona

Kultainen noutaja
Ystäväin lohduta

Läähätti rinnallain
Kuin käärme rinnassain
Lähti matkaansa kuin haluten lausua

Olet oleva ihminen
Ikäsi yhtä yksinäinen
En voi luoda lohtua
Ei kuolo kanna kohtua
Et voi kanssani paeta

Vaadin pelkoa
Velkaa, taakkaa
Vaadin kaunaa
Menneisyys elää
Jos suru puree kipeää
Et ole noutajan oma